Millenium park
Kyllä teimme viikonloppureissun Chicagoon. Reissuun läksimme perjantaiaamuna 3:20 ja perille saavuimme 14:00. Londonista ajelimme Greyhoundilla Detroitiin, jossa jouduimme vaihtamaan bussifirmaa ja kävelemään pahamaineisen Detroitin kaduilla pikkumatkan toiselle bussiterminaalille. Kukaan ei tullut ammutuksi, joten turvallisesti pääsimme toiseen bussiin (Megabus), mikä oli luksusta Greyhoundiin verrattuna. Megabus tarjosi jopa ilmaisen langattoman verkon, joten sosiaalinen elämäkin (FB) tuli hoidettua bussimatkalla. Jenkkien puolelle mentäessä oli taas omat jenkkien "yliturvalliset" tarkastukset. Esimerkiksi minulta kysyttiin miksi olen kanadassa, missä asun, mitä teen, missä opiskelen (kysyttiin kolme kertaa), mitä opiskelen, mihin olen menossa, miksi, kenen kanssa matkustan, mistä tunnen matkakumppanit, miten maksan oleskeluni jenkeissä jne jne... Aikaa kului minulta 10 minuuttia ja koko bussilta joku reilu tunti. Hyvinkin vainoharhaista meininkiä... Kanadaan tultaessa koko tarkastus kesti noin 10minuuttia koko bussilta!! Passit tarkastettiin ja sanottiin vielä tervetuloa :)
Tässä kuvassa on kaikki mitä kuvattavaa Detroitissa on :)
My kind of town" Frank Sinatra
Chicago on maineensa veroinen tuulinen ja sateinen kaupunki. Perjantaina oli ihan ok suhteellisen tuulinen keli, kun läksimme tutustumaan keskutaan. St patrick's day näkyi katukuvassa hyvinkin vihreänä ja joka kauppa/kuppila on täynnä vihreää tavaraa. Jopa jotkut oluet ravintoloissa oli värjätty vihreäksi juhlan kunniaksi. Maku nyt oli sitä samaa ameriikkalaista linjaa.
St patrick's day beer
Chicago River ja roskaruoan kyllästämä turisti.
Lauantaina oli luvassa St patrick's day paraati ja Chicagon joki värjättiin juhlan kunniaksi vihreäksi. St patrick's day on todella iso juttu koko manterella ja se näkyy niin Kanadassa kuin U.S.A:ssa. Kaupat myyvät vihreää hattua ja t-paitaa hullun lailla ja pubit ovat täynnä vihreää. Londonissa "joutuu" juhlimaan sitten virallisesti 17.3 tuota kansanjuhlaa. Todennäköisesti parin oluen avustamana. Lauantai kului oikeastaan ihmetellessä ja kaupungilla pyöriessä pienessä tihkusateessa. Chicagon Deep Dish Pizza on kuuluisa paikallinen erikoisuus ja pitihän se testata. Eli kyseessä oli vain piirakaintapainen iso pizza. Voipahan sanoa, että on sen syönyt, mutta ei se mikänä suurenmoinen kokemus ollut. Kävimme harrastamassa jopa vähän kulttuuria ja katsastamassa taidenäyttelyn. Kyllä tuli sivistynt olo.
Siinä sitä taidetta parhaimmillaan. Kaveri steppasi videolla neliön joka sivulla. Ei oikein meikäläiseen upoonnut tuon videon sisältö...
Sunnuntaina oli aivan loistava aurinkoinen keli ja meillä oli vielä koko päivä aikaa pyöriä kaupungilla. Suuntasimme kurkkaamaan yhden maailman korkeimmista rakennuksista(442/527m). Willis tower (entinen Sears Tower). Lähes pilvetön keli tarjosi upeat näkymät koko kaupungista.
Siellä se meidän hotellikin pilkistää. Asuttiin herroiksi Hilton Chicago:ssa.
Reilu 400 metriä maa-ilmaa jalkojen alla...
Kyllä kaikenkaikkiaan hieno kaupunki ja suosittelen kaikille. Reilu pari päivää aikaa pyöriä kaupungilla oli suhteellisen lyhyt aika, mutta suunnilleen tärkeimmät kohteet tuli kierrettyä.
No mitäpä tästä voi sanoa. Pukeudu vihreään, juo aamusta asti viinaa ja sammu/mene kotia nukkumaan ennen ilta yhdeksää. No joo suunnilleen näin. Kaupunki oli villinä ja vihreänä aamusta asti ja me suuntasimme pippaloihin hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. Keli oli aivan loistava ja ihmiset iloisella tuulella. Lie alkoholilla pieni osuus asiaan. Tiedossa oli siis pienet alkujuhlat ja tietenkin keskustaa kohti myöhemmin illasta.
Välitankkaus LCBO:sta ja matkalla juhliin. T-paidassa tarkeni paremmin kuin hyvin koko päivän.
Jenny paistelee meille pihvejä.
Keskustaan saavuimme hieman kuuden jälkeen ja tässä tulos. Joka baari oli aivan tukossa ja jonossa sai viettää vajaan tunnin. Porukkaa kyllä riitti pikkutunneille asti ja hauskaa oli!
Vihreää olutta naamaan.
