Opiskelua ja opiskelijabileitä

Se olisi sitten ensimmäinen opiskeluviikko takana ja viikonloppu alkoi juuri. Perjantaisin ei ole ollenkaan koulu joten pitkä viikonloppu edessä. Seuraavan kerran luennoille joskus maanantaina iltapäivällä kahdeksi tunniksi. Tunteja ei ole paljon, mutta kurssit ovat paljon vaativampia, kuin kotomaassa. Mamk:ssa kun on ohjelmoinnin tunteja, niin istutaan koneella ja koodaillaan. Täällä tunnit ovat käytännössä pelkkää teoriaa ja kotitehtävinä tehdään sitten mitä tehdään. Itseasiassa minulla on kolme kurssia "tietokone tieteitä (CS)" ja pari täytekurssia historian laitokselta. Kurssit kuulostavat enkuksi paljon hienommilta kuin suomeksi kuten Software tools and systems programming, Data structures and Algorithms ja Fundamentals of computer organization.. Ne historian kurssit on jotain Kanadan naisten historiasta :D Joka kurssista on kaksi koetta ja kauhia määrä kotitehtäviä. Ei niin kivaa ollenkaan, mutta katotaan miten miehen käy. Ainakin yksi kurssi menee niin yli ettei mitään rajaa...

Oppitunnit ovat todellakin tunnin mittaisia ja alkavat aina puolelta. Yleensä jää joku 5 minsaa aikaa vaihtaa luokkaa JA rakennusta oppituntien välissä. Onneksi rakennukset missä minulla on oppitunteja ovat aika "lähekkäin", joten ei tarvitse ihan toiselle puolelle kampusta kävellä... 15 minuuttia myöhästyi helposti, kun metsästi oikeaa rakennusta ja kyseli vastaantulijoilta apua. Heh.
Tunneilla ei paljoa jutella ja kaikki ovat hyvinkin keskittyneitä opiskeluun. Johtunee siitä, että joutuvat maksamaan aika mukavat rahat joka lukukaudesta. Lähes joka toisella on läppäri ja langattomat netit jyllää. Täällä on koulun puolesta langattomat verkot hyvinkin kattavasti joka puolella. Myös take away kahvit ovat hyvin suosittuja. Kaikki istuu tunnilla Tim Hortons- kahvit kädessä. Tim Horton on suuri Kanadalainen kahvilaketju. Pahaa kahvia tosin...

Äijät matkalla Alkoon. (LCBO = Alko)
Muuten huomattavastikin halvemmat hinnat Suomeen verrattuna paitsi viineissä.

Mutta se siitä koulusta. Eilen kävimme katsastamassa "legendan" yliopiston baarissa. Baari on suunnilleen jotain Vaakunan yökerhon kokoa ja porukkaa oli tupa täynnä. Jouduttiin jonottamaan sisälle ja kaikilta tarkistettiin henkkarit. Ikäraja on 19-v, joten tuli aika nuorekas olo :D
Tämä legenda on n. 70v. Rick Mcghie, mies ja kitara show. Sama mies on käynyt viimeiset n.35 vuotta joka keskiviikko soittamassa kyseisessä paikassa. Joten joka keskiviikko on juhlat tiedossa! Hinnat pubissa olivat edukkaammat suomeen verrattuna ja olut erittäin suosittu juoma. Itse taisin vajaan kolme olutta vetästä... Kokoa tosin hieman reilummin joten hyvinkin tuli suomea edustettua. Ja tarjolla oli myös Finlandia Vodkaa = huippubaari!

One pitcher...

Meillä oli hieno suomalais-ruotsalais-saksalais-australialais-kanadalais pöytä. Kanadalaisilla on suunnilleen hyvinkin suomalaiset tavat, paitsi että suurin osa luovutti jo puolilta öin, koska aamulla oli luentoja... Me jatkettiin vielä porukalla pilkkuun asti ja hauskaa oli! No huomenna samalla porukalla lätkä peliin puoli kasi illalla. Tietenkin "pieni" pre-party ennen peliä ja sitten kannustamaan Western Mustangs voittoon.

Kanadalaiset liikenteessä

Jos Suomessa puhutaan että tiet ovat liian suolattuja, niin se ei ole mitään Kanadaan verrattuna. Ensinnäkin nastarenkaat on kiellettyjä ja läheskään kaikilla ei ole edes kitkarenkaita. Jalkakäytävät ovat aivan loskan peitossa, sillä niitä suolataan hyvinkin rankalla kädellä. Kengät tuppaa suolaantumaan aika huolella ja jatkuvasti joutuu pesemään kenkiä kun asuntolaan pääsee. Ajoväylät pidetään suolalla väkisin sulina. Lenkkeilykin voi olla aika perseestä, sillä jalkakäytäviä ei juurikaan huolleta muuten kuin suolaamalla. Hulluja nämä Ameriikkalaiset!

Asuntolaelämää

Ja reteesti taksilla pyyhkäsin sitten asuntolaan ja sain vielä alennukset, kun opiskelija olen. Taksilla ajaminen on suhteellisen edullista verrattuna Suomeen, mutta ei ehkä päivittäin kehtaa kurvailla. Tuntuu nuo bussit kulkevan aika tiuhaan ja bussilla pääsee kampusalueella tosi näppärästi suunnilleen joka paikkaan. Asuntola on vajaan 500 opiskelijan talo ja bileitä kuulemma riittää jos siltä tuntuu ja aina on syytä juhlaan. Toisen kämppiksen kanssa juteltiin ja kuulemma UWO:lla on maine Kanadan eniten juhlivana yliopistona. Ehkä täällä viihtyy ihan hyvin...

Tapasin yhden ruotsalaisen vaihto-opiskelijan ja kävästiin jo paikallinen ostoshelvetti kurkkaamassa, ostelemassa yleistä tavaraa/ruokaa ja vähän käytiin pyörimässä kampuksen ympäristössä. Kampusalue on niin hullun iso ettei sitä vielä oikein käsitäkkään. No onhan noita opiskelijoitakin n. 33 000...

Aamulla vasta huomasin, että hotellin vieressä oli tämmönen kuppila.

Dundas St. Ihan kuin kotona...

Esiteltynä koko kampusalue. Tuossa oikealla heti videon alussa kun puhutaan asuntoloista on meikäläisen viiden tähden asuntola (London Hall).

Here I am!

Vihdoin ja viimein perillä! Matka otti aikaa 26 tuntia, josta tietenkin suurin osa odottelua lentokentillä. Tulipahan Amsterdamin lentokenttä tutuksi, kun ulkona vallitsi aika luminen keli. No Kanadaan päästessä ei se keli sen parempi ollut kymppi pakkasta ja pieni pohjoistuuli siihen päälle. Londoniin päästessä satoikin lunta oikein huolella, mutta pakkanen oli hävinnyt. Tuloksena hyvinkin sohjoinen ja luminen saapuminen pelipaikoille.

Kuvassa Toronton lähiö ilmasta käsin.

Mutta kyllä heti huomasi lentokentällä, että suuressa maailmassa kaikki on suurta. Lentokentällä tilasin pienen kahvin ja tuotiin ämpärillinen sumppia. Suomessa kyseinen pieni kahvi olisi ollut jotain extra large kokoa. Määrä tosin ei korvannut laatua ja Juhla Mokka olisi kyseisen lirun kyllä hakannut mennen tullen. Saa nähdä mitä jännää löytyy, kun tästä aamuliukuun lähden metsästämään jonkinlaista elintarvikekauppaa. Eiköhän se tästä.

(Ps. Ei ollut hotellin aamupalalla vaahterasiirappia)